Kun lapsi saapuu lastensuojelun piiriin, vieraat ammattilaiset ottavat kasvattajan roolin haastavassa tilanteessa. Tutustuimme lastensuojelun ohjaajien työhön maan suurimman yksityisen toimijan, Familarin, vaativan laitoshoidon yksikössä.
Tämä artikkeli on toteutettu Duunitorin haastattelujen pohjalta yhteistyössä Familarin kanssa.
Hae ohjaajaksi Familarin lastensuojeluyksiköihin täällä ≫
Työ lasten parissa tuntui luontevalta valinnalta jo nuorena
Vihdin kirkonkylällä sijaitsee ihan tavallisen näköinen iso omakotitalo. Pihalla on pieni mökki, jonka kuistilla roikkuu musta nyrkkeilysäkki. Päärakennuksen eteisessä lojuu ulkoilukenkiä, olohuoneen televisiossa pyörii sarjoja ja kirjahyllystä löytyy lautapelejä.
Tässä talossa asuu 14 teini-ikäistä, haastavasti oireilevaa lasta, jotka ovat huostaan otettuja tai sijoitettuna avohuollon tukitoimena. Pihamökissä harjoitellaan itsenäistymistä.
Nuorien kanssa elämää tässä Familarin Vihdin yksikössä jakavat ohjaajat, joilla on suuri vastuu tarjota nuorille turvallinen paikka sekä pysyviä ja kuntouttavia ihmissuhteita.
Yksi ohjaajista on Minna Mäkiranta.
”Sanoin jo lapsena barbileikkien lomassa vanhemmilleni, että haluan isona lastensuojeluun töihin”, Minna kertoo.
Minna opiskeli ensin nuoriso-ohjaajaksi ja löysi lapsuuden kutsumuksensa työharjoittelun myötä. Nyt hän opiskelee ohjaajan työnsä ohessa sosionomiksi avatakseen lisää uramahdollisuuksia lastensuojelutyön parissa.
Vihdissä ovat vierailemassa myös Minnan Porin kollegat Familarin pienten lasten erikoisyksiköstä. Porissa kolmeatoista alle 13-vuotiasta lasta ohjaavat sosionomi Henri Peltomaa ja sairaanhoitaja Riku Urholin.
Myös heille kipinä lastensuojelutyöhön syntyi jo nuorena.
Henri päätyi työskentelemään lasten ja nuorten parissa partion kautta. Riku puolestaan innostui työstä alalla työskennelleen tuttavansa kautta. Sijaisvuorot lastensuojeluyksikössä jättivät nuoreen mieheen jäljen.
”Koin antavani sijoitetun ja haasteellisesta taustasta tulevan lapsen elämään positiivista sisältöä. Se oli minulle todella merkityksellinen kokemus”, hän kertoo.
Koin antavani sijoitetun, haasteellisesta taustasta tulevan lapsen elämään positiivista sisältöä.
Katso videolta, miten Minna Mäkiranta, Henri Peltomaa ja Riku Urholin kuvailevat Duunitorille työtään lastensuojelun parissa.
Lapsi pitää kohdata aidosti omalla persoonalla
Lastensuojelun pariin päätyvien lapsien elämään on usein kuulunut useampia turvattomia aikuissuhteita. Lapset tarvitsevat yksiköissä elämäänsä pysyviä ja kuntouttavia ihmissuhteita. Ohjaajien tulee siis olla sitoutuneita työhönsä.
”Tätä työtä pitää tehdä aidosti, teeskentelemättä”, Henri sanoo.
Riku on Henrin kanssa samaa mieltä.
”Ohjaajana kannattaa olla oma itsensä, eikä kehittää mitään työpersoonaa. Etenkin lapset ovat herkkiä aistimaan epäaitouden.”
”Heidät pitää kohdata samalta viivalta. En usko, että heistä kukaan kaipaa sääliä, vaan tukea, turvaa ja hyväksyntää. Lastensuojeluyksikössä elämisen koetaan antavan tietyn leiman. Nuoret haluavat tuntea olevansa ihan niin kuin kaikki muutkin nuoret”, Minna sanoo.
Lapsien haastavat tilanteet heijastuvat toki myös ohjaajien elämään. Minna muistelee, miten uran alussa hurjat jutut menivät ihon alle ja miten työt kantautuivat kotiin saakka.
”Kyllä se herkästi imee omia voimavaroja, kun annat työlle niin paljon. Tässä työssä on niin voimakkaasti sisällä lasten ja nuorten elämässä. Siksi on tärkeää, että vapaa-ajasta löytyy nollauksen mahdollisuuksia. Minulla ne löytyvät oman perheen kanssa vietetystä ajasta ja liikunnasta”, Henri sanoo.
Myös Minna vetää nykyään tarkat rajat työn ja vapaa-ajan välille.
”Vaikka soittelen paljon työkavereiden kanssa myös vapaa-ajalla, olemme sopineet, että emme puhu työasioista kuin korkeintaan viisi minuuttia. On tärkeää, että kaikki työyhteisössä ymmärtävät henkisen hyvinvoinnin tärkeyden.”
On tärkeää, että kaikki työyhteisössä ymmärtävät henkisen hyvinvoinnin tärkeyden.
Vaikka työ on raskasta, Henrille, Rikulle ja Minnalle se myös antaa paljon.
”Tämä työ merkitsee minulle valtavasti. Haluan ajatella, että myös lapset aistivat tämän. Heille on parantavaa ja terapeuttista, kun joku kohtaa heidät aidosti välittäen”, Riku sanoo.
”Ovathan nämä nuoret tämän työn paras puoli. On upeaa nähdä, kun he menevät eteenpäin. Niitä onnistumisen tunteita on hienoa jakaa nuorten kanssa”, Minna sanoo.
Parantavan arjen työssä ammennetaan ideoita omista harrastuksista
”Työ on kuin suurperheen pyörittämistä. Varmistat, että lapsilla on fyysiset tarpeet kunnossa, kuskaat harrastuksiin, keskustelet, käyt leffassa, kasvatat ja edistät omien ohjattaviesi asioita”, Henri kuvailee.
”Onhan se hektistä ja vaatii paljon suunnitelmallisuutta. Samalla pitää pystyä olemaan läsnä”, hän lisää.
Yksiköiden ”suurperheitä” pyörittää toki useamman ohjaajan ja muun ammattilaisen tiimi. Henri sanookin, että kollegoiden tuki on työssä tärkeää, jotta asiat toimivat.
Jokainen ohjaaja pääsee myös hyödyntämään omaa erikoisosaamistaan tai mielenkiinnon kohdettaan työssä. Henri opettaa nuorille valokuvausta, Minna vie lapsia kiipeilemään ja retkeilemään ja Riku hyödyntää omaa musiikkitaustaansa.
”Muistan ensimmäisestä alan työpaikastani lapsen, joka kirjoitti sanoituksia. Löysimme yhteisen sävelen nopeasti, kun soitin pianolla melodioita, joihin hän sai räpätä tekstejään. Musiikki oli keino luoda kontakti”, Riku kertoo.
Yksiköissä työtä tehdään kolmessa eri vuorossa. Henrille, Rikulle ja Minnalle se sopii.
”Minulle se on luontainen tapa järjestellä elämääni. Pidempien työpätkien aikana pääsen oikeasti keskittymään työhöni ja saan enemmän aikaiseksi. Lasten arkeen pääsee tarttumaan sen eri kohdissa. Vastapainona saan taas pitää pidempiä vapaita, jolloin otamme usein irtiottoja perheeni kanssa ja teemme pieniä reissuja ruuhka-aikojen ulkopuolella”, Henri sanoo.
Minnalle pitkät vapaat ja joustavasti järjestettävät vuorot mahdollistavat sosionomiopinnot työn ohessa. Rauhalliset yövuorot hän hyödyntää paperitöihin ja välillä myös koulutehtävien tekemiseen.
Iso työnantaja tuo vakautta ja varmuutta – työntekijöiden tasolla eletään kuitenkin pienten yksiköiden arkea
Vaikka Familar on Suomen johtava yksityisiä lastensuojelupalveluita tarjoava taho, sen yksiköissä eletään pienen yrityksen hengessä.
”Yksikkötasolla työ on todella joustavaa, ja sitä pääsee muokkaamaan oman näköiseksi. Toisaalta iso taustaorganisaatio tuo vakautta ja varmuutta työn jatkuvuuteen”, Henri sanoo.
”Meillä on myös paljon hyviä koulutuksia ja mahdollisuuksia kehittyä ammatillisesti, mikä on ainakin itselleni tärkeää”, Riku kertoo.
Minna kertoo itse olevansa kiitollinen siitä, Familarilla oikeasti huomioidaan työntekijöitä.
”Kaikki kollegat ovat mukavia ja töissä saa myös olla kivaa. Aina se ei ole ihan niin.”
Familarin lastensuojeluyksiköihin eri puolelle Suomea etsitään nyt uusia työntekijöitä tekemään tärkeää työtä lasten ja nuorten parissa.
”Jos olet yhtään empaattinen ja tykkäät lapsista, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla”, Minna kannustaa.
Kiinnostuitko lastensuojelutyöstä Familarilla? Tutustu työpaikkoihin alla.
Lue myös
Vilma Vikman
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
